1. Yhtiön perustajat

1.1. Karl Gustaf Göös

Karl Gustaf Göös oli Weilin & Göösin perustajajäsen, Jyväskylän seminaarin lehtori, voimistelun ja anatomian opettaja ja opetusvälinevaraston haltija. Hän oli laatinut jo aiemmin oppikirjoja ja ollut osakkaana Jyväskylän ainoassa kirjapainossa, jonka päätehtävänä oli sanomalehti Keski-Suomen painaminen.

Göös joutui luopumaan kirjapainon osakkuudesta Weilin & Göösin yhtiön perustamisen myötä, mutta sai vain muutamia kuukausia myöhemmin kirjapainon osakkaat myymään kirjapainon Weilin & Göösille.

Hän sai Weilinin vakuuttumaan niin yhteistyön eduista kuin kustannustoiminnan tärkeydestä, minkä ansiosta yhtiön kustannustoiminta käynnistyi hyvin pian liikkeen perustamisen jälkeen, jo v. 1872. Göös oli yhtiön toimitusjohtaja vuosina 1872–1900 ja johtokunnan jäsen 1900–1902. Hän kuoli 80 vuoden ikäisenä v. 1917.

Göös oli henkilönä valloittava persoonallisuus. Hän herätti kunnioitusta ja ihailua. Hän teki itse matkoja maan eri puolille luodakseen asiamiesverkoston yhtiön tuotteiden myyntiä varten ja kävi melkein kaikissa Suomen kaupungeissa tutustuen henkilökohtaisesti kirjakauppiaihin ja taivuttaen heidät yhtiön tuotteiden asiamiehiksi. Liiketoimissa Göös oli kaukonäköinen ja kunnianhimoinen mies.

1.2. Alexander Georg Weilin

Weilin & Göösin toinen perustajajäsen Alexander Georg Weilin oli Jyväskylän yläalkeiskoulun opettaja. Hän oli jo vuonna 1869 perustanut Jyväskylän ensimmäisen kirjakaupan. Vasta perusteellisen harkinnan ja useiden neuvottelujen jälkeen hän suostui Göösin yhtiökumppaniksi. Hän allekirjoitti virallisen yhtiösopimuksen 28.6.1872 yhdessä Göösin kanssa, jolloin Göösin opetusvälinevarasto ja Weilinin kirjakauppa yhdistettiin. Yhtiön peruspääomaksi kumpikin sijoittivat 12.292 markkaa 89 penniä. Kaksinkertainen summa vastasi täsmällisesti kummankin liikkeen varastoluetteloihin merkittyjen tavaroiden arvoa. Weilin toimi yhtiön johtokunnan jäsenenä kuolemaansa asti 1889.

Weilin oli liikemiehenä maltillinen, vanhoillinen ja varovainen. Myymälänhoitajana hän oli hyväntahtoinen, mutta myös mukavuudenhaluinen. Weilin oli hyväsydämisyydestään huolimatta joskus kiivaskin. Hän oli työn ohessa venäjänkielen opettaja ja venäjä on tunnetusti vaikea kieli. Historian mukaan hän menetti kerran venäjän kielen tunnilla itsehillintänsä, heitti oppikirjan nurkkaan ja tokaisi: ”On helvetinmoinen tuska opettaa teille venäjän kieltä.”

2. Weilin & Göös syntyy

Weilin & Göösin kirjakauppa oli alkuaikoina todellinen pienoistavaratalo, josta saattoi ostaa melkein mitä vain "kärpäspulvereista ja ongensiimoista oppikirjoihin, takaaladattaviin luodikkoihin ja hautakiviin asti". Göösin aloitteesta yhtiö hankki ensimmäisen kirjapainonsa, joka sijoitettiin kirjakaupan pihassa olevan leivintuvan nurkkaan.

3. Kustannustoiminnan alussa uskonnollisia kirjoja ja oppikirjoja

Opetusvälineiden ainoana myyjänä vuoden 1874 Suomessa Weilin & Göös valtasi nopeasti laajan asiakaspiirin. Ostettuaan ensimmäisen pikapainonsa ja perustettuaan kirjasitomon yhtiö painoi rovasti Johan Fredrik Berghin Postillaa eli saarnakirjaa 10.000 kappaletta, mikä oli silloisissa olosuhteissa valtava painos. Kyseessä oli myös mittava painotyö, sillä yksiosainen teos käsitti tuohon aikaan harvinaiset 35 painoarkkia. Postillaa pidetäänkin yhtiön ensimmäisenä suurteoksena. Yhtiön virallisesti 1960-luvulla käynnistämällä suurteosmyynnillä on siten pitkät perinteet.

Rovasti Berghin Postillan myynti tapahtui tehokkaasti, modernin asiamiesverkoston ansiosta. Yhtiön ja kirjakauppojen ohessa ennakkotilauksia vastaanottivat mm. papit ja kansakoulunopettajat. Teos sai hyvän menekin ja myytiin loppuun. Postillasta otettiin uusi painos myöhemmin v. 1881.

Liikkeen toimittua neljä vuotta se saattoi ilmoittaa kustantaneensa jo 14 eri oppikirjaa kansakouluja varten. Vuoteen 1878 mennessä yhtiö julkaisi yli 50 teosta, joista pääosa oli uskonnollisia kirjoja ja oppikirjoja. Maan talouselämän kehityksen myötä laajeni myös Weilin & Göösin toiminta. Jälleen Göösin aloitteesta käynnistettiin tilikirjojen ja konttoritarvikkeiden tuotanto.

4. Weilin & Göös talouselämän palvelijana

Kesällä 1883 yhtiö muutti Helsinkiin Länsi-Heikinkadun varteen, jossa se toimi vuoteen 1925 asti. Liike muuttui hei alussa osakeyhtiöksi ja ensimmäiset vuodet maan pääkaupungissa olivat kasvun aikaa. Vuosi 1887 käynnisti – vasta näin jälkeenpäin vahvistuneen – "100-vuotisprojektin", jona aikana Weilin & Göös vuokrasi Helsingin yliopistolta yksinoikeudet Suomen Valtiokalenterin ja almanakkojen julkaisemista varten. Yhtiön toiminta laajeni edelleen ja se huolehti esimerkillisesti henkilökunnastaan, asiakkaistaan ja tuotteiden markkinoinnista. Nousukausi jatkui 1890-luvun pulavuosien jälkeen, jolloin yhtiö alkoi valmistaa kartonkia. 1909 yhtiö sai Paragoniin yksinoikeudet Suomeen. Yhtiö ryhtyi valmistamaan liike-elämän tarvitsemia lomakejärjestelmiä ja -laitteita, kuten kassatarkkailulehtiöitä, Paragon-kuitteja ja muita itsekopioituvia tuotteita. Tuolloin käynnistyi myös konttoritekniikan voimakas kehitys.

Kuittijärjestelmien käyttö laajeni edelleen 1940-luvulla, jolloin LVV tuli (1.2.1941) voimaan Suomessa. Weilin & Göösin painamia kassatarkkailulehtiöitä totuttiinkin kutsumaan Paragon-lehtiöiksi. Paragon-sopimusten jälkeen yhtiön toiminta keskittyi yhä enemmän almanakkojen ja liike-elämää palvelevien sitomotuotteiden suuntaan. Tämä johti siihen, että kirjankustannustoiminta päätettiin lopettaa kokonaan vuoden 1910 jälkeen.

1920 -luku oli vahvan ja tasaisen kasvun aikaa. Weilin & Göösin uusi seitsenkerroksinen tehdas- ja konttorirakennus valmistui 1.6.1925 Helsinkiin Töölönkadun, Eteläisen Hesperiankadun ja Mannerheimintien rajoittamalle alueelle. Rakennusta laajennettiin vielä 1938. Liike-elämän vilkastuminen tempasi mukaansa Weilin & Göösin. Yhtiö osallistui ahkerasti mm. messuihin ja järjesti jopa esittelyn kiertävässä junanäyttelyssä, jossa mukana oli Miss Eurooppa Ester Toivonen.

Sotavuosien 1939-1945  synnyttämät tuotannolliset vaikeudet pakottivat Weilin & Göösin kehittämään organisaatiotaan, sillä koneet toimivat lähes yksinomaan taitavien naisten käsissä miesten ollessa rintamalla. Jatkosodan aikana yhtiö toimitti suuren määrän valtion ja puolustusvoimien tilauksia. Weilin & Göösin työntekijöiden työ puolustusvoimien hyväksi saikin julkisen tunnustuksen keväällä 1944, kun marsalkka Mannerheim myönsi 28 yhtiön työntekijälle ansiomitalin.

1950 yhtiö päätti eriyttää toimintansa toisaalta Paragon-tuotteiden valmistukseen, toisaalta almanakkojen, kalentereiden ja erilaisten paino- ja sitomotöiden tekemiseen.

5. 1960- ja 1970-lukujen kasvun yleiskustantajaksi

6. Amer-yhtymän omistukseen

Weilin+Göösin yhteydet Jyväskylään katkesivat Bastiljin valtauksen vuosipäivänä 14.7.1970, jolloin sen toimintaan vuodesta 1890 alkaen voimakkaasti vaikuttanut Bonsdorffin suku myi osake-enemmistönsä Amer-Tupakka Oy:lle. Oy Weilin+Göös Ab muodosti nyt Amer-Tupakan graafisen teollisuuden yksikön.

Kun tuloshakuisuus sai yhä enemmän jalansijaa ja yhtiössä pyrittiin nopeaan taloudelliseen menestykseen, kustannuspolitiikasta tuli väkisinkin poukkoilevaa. Yhtiön 100-vuotisjuhlassa 1972 toimitusjohtaja Viljo K. Ruoho pohti yhtiön olemusta: ”On vaikea määritellä, onko yhtiö kustantaja, jolla on kirjapaino, vai graafisen alan teollisuuslaitos, joka harjoittaa kustannustoimintaa.” Jälkimmäinen määritelmä sopi ehkä paremmin yhtiön tuon ajan kuvaukseksi, sillä ulkopuolisia tilauksia oli paljon.

7. Suurteostuotanto käynnistyy

Weilin+Göös oli aloittanut suurteostuotannon 1960-luvulla, mutta 1970-luku oli varsinaisesti suurten tietoteosten korkeasuhdanneaikaa. 1970-luvulla myytiin suurteoksia enemmän kuin koskaan. Koulumaailmassa Weilin+Göös oli ollut 1800- ja 1900-luvun vaihteessa tunnettu nimenomaan matematiikan oppikirjoista, mutta yhtiö menestyi nyt myös äidinkielen ja eri kielten oppikirjojen julkaisijana. Oppikirjakustantamisen kultakausi jatkui myös 1970-luvulla, mutta se kuten suurteostuotantokin kääntyi laskuun 1980-luvulla.
Sekä suurteos- että oppikirjakustantaminen on hyvin pitkäjänteistä toimintaa. Graafisella alalla vaikuttanut voimakas kilpailu pakotti yhtiön karsimaan toimintojaan, jotka tuotevalikoiman osalta muistuttivat monessa suhteessa 1870-luvun kirjakauppaa. Tuotteiden määrää karsittiin ja samalla luovuttiin kokonaan tilikirjojen valmistuksesta.

Tuotevalikoiman karsiminen, koneistuminen, siirtyminen Tapiolaan heinäkuussa 1974 ja Paragonin eroaminen vaikuttivat suuresti Weilin+Göösin yrityspolitiikkaan. Yhtiöstä tuli suurtuotantolaitos, joka alkoi myydä painopalvelujaan myös Pohjoismaihin ja Neuvostoliittoon. Yhtiö kiinnitti markkinointitoimenpiteiden ohessa jatkuvasti huomiota painotekniikan kehittämiseen sekä laadun ja hinnan ohella toimitusvarmuuteen.

Itsenäisenä tytäryhtiönä toiminut Weilin+Göös sulautettiin vuoden 1977 alusta Amer-yhtymään, mikä merkitsi yhtiön muodollisen itsenäisyyden päättymistä. Viralliseksi nimeksi tuli Amer-yhtymä Oy WEILIN+GÖÖS.

Nimenmuutoksesta ei kuitenkaan tullut juuri mitään, sillä Welin+Göösillä järjestettiin seuraavana vuonna nimikilpailu, jonka voitti nimi WeeGee. Sitäkään ei otettu käyttöön, vaan yhtiön nimi Weilin+Göös säilyi ennallaan.

Weilin+Göösin toiminta ja erityisesti oppikirjakustantaminen oli turvattua monien yrityskauppojen ansiosta. Yhtiö nousi hetkessä Suomen oppikirjakustantajien eturiviin, kun se osti Tammen koulu- ja oppikirjaosaston sekä Osakeyhtiö Valistuksen. Tietokirjallisuuden alueella yhtiö keskittyi talouselämän kirjoihin ja suurteoksiin. Weilin+Göös olikin 1970-luvun lopulla kolmanneksi suurin kustantaja Suomessa.

8. Saneerausten kautta WSOY:n tytäryhtiöksi

Vuonna 1982 tapahtui se, mitä oli pelätty: kirjojen myynti alkoi laskea ja suurteosmyynti melkein romahti. Kustannusohjelmaa jouduttiin karsimaan, joskin sekään ei tuntunut auttavan. Kun Weilin+Göös hävisi vielä vuonna 1985 tarjouskilpailun Helsingin yliopiston almanakkaprivilegiosta WSOY:lle, olivat seuraukset luonnollisesti vakavat. Kalenterien kustantamisesta kertyneet tuotot olivat mahdollistaneet yhtiön toiminnan yleiskustantajana ja painotalona.

Monien tiukkojen neuvottelujen jälkeen v. 1992 Weilin+Göös ja WSOY pääsivät yhteisymmärrykseen ja sopivat almanakkakustannustoiminnan sijoittamisesta yhteen, Ajasto Osakeyhtiöön. Helsingin yliopiston almanakkaprivilegio päättyi v. 1995, jolloin almanakkojen tuotanto vapautui Suomen tullessa EU:n jäseneksi. Almanakkamonopolin menetys merkitsi kuitenkin yhtiön toiminnan tulosten heikentymistä, mikä johti yrityksen laajoihin saneeraustoimenpiteisiin.

Suurteosmyynti lähti nousuun keväällä 1985, jolloin Weilin+Göös osti Otavan suurteostuotannon. Yhtiö ryhtyi jälleen valmistamaan suuritöisiä suurteoksia kotimaisin voimin ja julkaisi useita menestyviä teossarjoja. Niiden pohjalta Weilin+Göös löysi oman linjan. Kilpailu kustannustoiminnasta jatkui kuitenkin 1990-luvulla kireänä, sillä kirjojen myynti polki paikallaan. Saneeraustoimenpiteet jatkuivat ja johtivat lopulta isännän vaihtumiseen. Tammikuun 23. päivänä 1995 allekirjoitetun kauppakirjan mukaan suurin osa Amer-yhtymän graafisesta ryhmästä siirtyi WSOY:n omistukseen. Samalla Weilin+Göös siirtyi WSOY:n tytäryhtiöksi ja Weilin+Göösin oppikirja- ja tietokirjakustantaminen siirtyi niin ikään WSOY:lle. Vuosien 2001–2002 vaihteessa myös Weilin+Göösin suurteostoimitus siirtyi WSOY:lle.

9. Weilin+Göös tänään

Weilin+Göös on pohjoismainen konserni, jolla on tytäryhtiö Bertmark Media Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Yhtiö tunnetaan Suomen suurimpana suurteosten ja tietokirjasarjojen kustantajana. Weilin+Göös on paitsi WSOY:n tytäryhtiö, myös osa SanomaWSOY-konsernia vuoden 1999 alusta.

Weilin+Göös on keskittynyt sekä kotimaisin asiantuntijavoimin valmistettujen että kansainvälisin yhteispainatuksin toteutettavien tietokirjasarjojen ja suurteosten kustantamiseen, myyntiin ja markkinointiin.

Weilin+Göösin tietokirjasarjojen toimitustyö tapahtuu emoyhtiö WSOY:n Suurteostoimituksessa. Weilin+Göös markkinoi tuotteitaan suoraan kuluttajille. Teoksia myyvät yhtiön valtuuttamat edustajat ja telemarkkinointitoimistot. Ammattimyyjät ovat myös mukana erilaisissa tapahtumissa ja lukuisilla messuilla.  Yhtiön kustannusohjelman painopistealueita ovat luonto, historia, koti ja harrastukset, kuten taide, musiikki ja erilaiset luontoharrastukset.